Kun sattuu olemaan neljä lasta ja nuorin asuu enää kotona ja on teini vielä isolla t:llä. No eilen illalla yritin kovasti olla kartalla kun yläpäässä jylläsi migreeni ja alapäässa ripuli,,keskivälissä yskä. No tämä teini kulki pitkin huusollia ja päästi suustaan sen hyvinkin suomalaisen sanan. No kysyin että mikä on. Onko koulussa joku mennyt huonosti, sattuuko, onko kavereita tai mikä on. 

No mä haluun kuule juoda. No minulla tosiaan neljä lasta ja kasvatuskokemusta jos lasten iät laskee yhteen niin aika paljon. Joten en jäänyt monttu auki tai monttu kiinnikään. Vastasin että ei muuten käy. Tähän lapseni että no kyllä mä sen tiedän.Ja lisäsi että ensinnäkään ulkona ja kadulla ei kannata juoda,,tyhmää.  Ajattelin että no yksi opetus mennyt perille.Totesi sitten perään että paras paikka taitaa olla koti ja vanhemmat vahtii.

No on kuullut litanian alaikäisyydestä, sossusta ja tyhmyys tiivystyy porukassa. Joskus varmaan kyllästymiseen asti. Mutta toivon että joku siemen on jäänyt itämään mielen sopukoihin.

Muistelen esikoista saman ikäisenä ja oli kesä. Oli lähdössä mökille kun koulu päättyi, en yleensä katso mitä pakkasi mukaan mutta nyt siellä oli rasvapurkkini ja otin sen. Käteni osui mäyräkoiraan ei siihen joka kaipaa rapsutusta vaan siihenjonka nauttisen jälkeen nauttija saattaa kaivata buranaa ja yksinäisyyttä. Lapsi tuli kotiin todistuksen kanssa ja totesin että "oletpa kiltti lapsi kun isällesi ostat juhannuskaljat". NO EI NE MUN OLE!  Mä vien ne yhdelle kaverille kun se ei pääse kauppaan kun asuu kaupasta kaukana. (Kaveri oli kaupasta kaukana mutta ei erämassa asunut). No olenko mää nyt sitten vielä  en muista sanatarkasti mitä sanoi mutta sananvaihto oli värikästä. Lopputulos oli että isä sai juhannuskaljat mitä joi vielä sen jälkeenkin, lapsi lähti mökille suivaantuneena.

No teinin täysikäisyyteen  on kolme vuotta ja en pumpulissa voi kasvattaa ja eikä muuten ole kasvatettu. Mutta siihen asti kun täyttää täydet niin on vaan mun vastuulla ja toivon että siemenet kasvavat päivä päivältä osaksi teiniä. 

terveisin äiti joka joskus toivoisi olevansa vompatti